Ensinnäkin, en ole kertonut tänne kosintatarinaamme, koska kosinta tapahtui vasta muutama päivä sitten!
Me olemme vain sopineet menevämme naimisiin. Samalla sovimme, että jätämme kosinnan yllätykseksi. Jottei oltais ihan niin tylsiä. Niimpä kosintaa on melkein jo puolisen vuotta odoteltu.
Pari viikkoa sitten ajattelin, että se tapahtuu pian. Se on vaan tää vaisto.
Joka tapauksessa, kaikki alkoi siitä, että löysin kaksi vihjettä asunnostamme. Mies oli selkeästi päättänyt tehdä tästä mulle hidasta kidutusta.
Ensimmäisen vihjeen löysin järjestellessäni sohvamme vuodevaatelaatikkoa. Istahdin lattialle ja aloin viikata lakanoita ja muita vähän nätimpiin pinoihin. Siinä aikani järjesteltyäni, satuin vilkaisemaan ylös ja näin divaaniosion (eli sen vuodevaatelaatikon) jousien väliin tungetun kultasepänliikkeen mainoksen.
Katsottuani sitä tarkemmin, tajusin että mies oli ympyröinyt esitteestä juuri sellaisen sormuksen, mitä hän 100% varmasti tietää että EN halua. Ihan vaan ärsyttäkseen ja kiusiakseen ja ties mitä.
No! Samana siivouspäivänä imuroin yhden lipaston takaa. Täytyy myöntää, että en tosiaan ole sieltä hetkeen imuroinut. Ja mikäs sieltä pilkistikään....
Tyhjä kultasepänliikkeen kassi! Pelkäsin pussin nähdessäni että se sormus on tuolla. Joko mies on piilottanut sen tyhmään paikkaan tai sitten tää on maailma tyhmin kosinta. Oikein kiukustuin. Kuitenkin kurkistin pussiin. Ja se tosiaan oli tyhjä.
Mies vain myhäili onnellisena tullessaan kotiin ja minun vaahdotessani vihjeistä. Oli hänestä ilmeisesti tosi mahtavaa. Ja olihan se mustakin sitten loppuen lopuks ihan söpöä.
Varsinainen kosinta tapahtui sitten nyt juhannuksena. Olin esittäny vienon vihjauksen ja toiveen, että paikalla ei olisi ketään muuta. Lisäksi oli kertonut, että en toivo liikaa krumeluureja ja mitään isoa showta. Olin myös tarkkaan kuvaillut millaisen sormuksen haluaisin. JUU OON VAATIVA ja muutenkin päällepäsmäri.
Joka tapauksessa, vietettiin juhannus meidän söpöllä sukutilalla. Juhannusyönä keskiyön aikoihin päätimme mennä vanhan navetan ylisille "seikkailemaan" ja tutkimaan kaikkia vanhoja aarteita.
Mies oli piilottanut sormuksen vanhan näköiseen arkkuun. Sitten se kaivoi sen jostain sieltä rojun keskeltä muka silleen "oho kato mitä mä löysin"- tyylillä. Siinä kohtaa aloin jo vähän aavistella et nyt tapahtuu jotakin.
Sitten se vaan pamautti ittensä polvillee ja oli että tuutko mun vaimoksi. Mä sanoin että juu tulen, mutta voidaanko nyt mennä nukkumaan.
Mulla oli lighttisiideristä pahaolo ja lisäks olin ärtyny miehelle, kun se oli saunonu niin kauan ja siks en saanut ruokaa ja oli nälkä. Tiedän, traagista.
Ylipäätään jostain muusta yhtä tyhmästä kiukkuilin. En yhtään ollut millään romanttisella juhannusyötuulella.
MUTTA eipä se mitään. Sain halia ihanaa miestäni koko yön hymy huulilla kummiskin.
