Yllättäen iskikin melkein kolmen kuukauden hiljaisuus.
Rehellisyyden nimissä, häät eivät ole kovasti olleet mielessä.
Olen kirjoittanut opinnäytetyön valmiiksi ja viime viikon maanantaina valmistuin, OU JEA!
Olen tässä käynyt pientä häämasennusta läpi. Haluan edelleen naimisiin, totta kai, mutta jotenkin kun opiskelutkin oli ohi niin nopeasti ja muutenkin masentaa kun pitää olla aikuinen..... niin tuli sellainen olo että pitääkö tääkin asia sitten hoitaa nopeasti pois alta?!! Kaikki hyvä päättyy aikanaan, vai milleen se masentava sanonta menee. Paitti tietty siis rakkaus.
Tällä hetkellä ajattelen, että haluaisin vaa ikuisesti häähumustella ja suunnitella. Toisaalta, haluaisin vaan jo päästä ihanan mieheni vaimoksi. Vaikka heti.
JOKA TAPAUKSESSA. Täällä kirjottaa valmis sosionomi, jolla on valmistumisjahääjakevätmasennusta ilmassa.
Lupaan taas tänne päivitellä joitakin ajatuksia kun kerkeän.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti