SE juhlapaikka

Noniin,

Kuten viimeksi lupailin, tänään on esittelyssä valitsemamme hääpaikka.

ZOOLANDIAN MAKASIINISALI.

Kyllä, häitämme vietetään Zoolandiassa. Kuulostaa epäilyttävältä. Ehkä jopa ihan typerältä. Monta ihmettelyä asian suhteen olen jo saanut todistaa. Mutta tsekatkaapas nää alla olevat kuvat, niin ehkä ymmärrätte.

Kyseessä on siis Zoolandian porttien sisäpuolella sijaitseva makasiinisali. Ihastuin jotenkin niin syvästi siihen ajatukseen että meidän häät on noin erikoisessa paikassa. Ja jotenkin tuo tila tuntui niin lämpimältä ja kutsuvalta ja erilaiselta. Ajattelin, että meiän häätilan on lähes pakko olla korkeakattoinen ja seiniltään valkoinen. Mutta itseasiassa, voin jotenkin niin ihanasti kuvitella sen kun syyskuussa ulkona ilta hämärtää ja kynttilät syttyy makasiinisalissa. Tulee olemaan niin tunnelmallista. Ja kaikennäköistä koristushärpäkettä ei edes paljoa tarvita.

Paikka on väritykseltään tosiaan melko tumma, ja tästä syystä (ehkä jopa onneksi) häävärit ovat rajoittuneet lähinnä erilaisiin valkoisen sävyihin. Tulen oletettavasti koristelemaan tilaa hyvin neutraaleilla väreillä, kynttilöillä ja valoköynnöksillä. Ehkä myös pienellä ripauksella vaaleanpunaista.

Tilaan mahtuu n. 120 ihmistä ja pikkuinen tanssilattia. Toki tanssilattiasta saa isomman, mikäli vieraita on vähemmän. Salin perällä on myös pieni lava, jolle mahtuu sopivasti bändi.

Ulkopuolella on kylmäsäilytystilana erillinen pikkuhuone, jonne varmasti mahtuu tarvittava määrä juotavaa! Mikä siis on ihan äärettömän tärkeää hei! Lisäksi tarjolla on tollainen "koulun keittiön" kylmäallas, johon voi sitten pinota kaikki tölkit. Itse unelmoin ensin myös niistä suosituista sinkkiämpäreistä. Kuultuani ja nähtyäni kylmäaltaan, totesin että toihan on kätevä. EI mittää sinkkiämpäreitä jaksa täyteen jääpaloja kaadella ja niitten kanssa sitten säätää. Musta on selkeesti loppuenlopuksi kuoriutunut aika käytännönläheinen morsmaikku.

Henkilökunta on ollut tosi ystävällistä ja vaikuttaa siltä että heidän kanssaan on helppo tehdä yhteistyötä. Jottei tää blogi kuolla kupsahtais tähän, jätän tarkemmat yksityiskohdat myöhemmäksi <3

Missä sitten tanssittaisi niitä häitä

Kävimme ennen oikean paikan löytämistä tutustumassa Manillaan, Hintsan Vinttiin ja Juhlavaan.

Kuvittelin Turun seudulla olevan enemmän vaihtoehtoja juhlapaikoiksi. Kuvitelmani juhlatilojen vuokrista oli myös aikas väärä (ja pahasti alakanttiin). Aluksi asetin kriteeriksi sen, että paikka olisi suurin piirtein keskustassa. Tästä jouduin joustamaan heti aluksi. Budjettimme ei ollut suuren suuri. Ja halusimme tuoda juomat juhlatilaan.

Manillan Vanha Viinatehdas on hyyyyyvin hyvin haluttu juhlapaikka. Itsekin kuvia katselleena olin aaaevan rakastunut. Tuntui siltä että pakko saada pitää häät tuolla. Oon pikkusen historiaintoilija ja musta oli ihanaa se, miten Vanhassa Viinatehtaassa yhdistyi uusi ja vanha. Omat juomat sallittu, samoin oma catering.

Tosielämässä Manilla näytti myös oikein kauniilta. Jopa ilman mitään koristeita paikka oli niin kaunis, että häät olisi voinut vaikka heti pistää pystyyn. Joka tapauksessa valinta kaatui muutamiin käytännön seikkoihin.

Lattia oli muutamissa kohdissa epätasainen. Portaat yläkerran parvelle olivat kapeat, jyrkät ja liukkaat. Lisäksi askelmissa oli reikiä. Visioin heti kaasoni kanssa miten jonkun korkokengät jäävät kiinni niihin koloihin ja tumps. Taikka miten joku muutaman viinilasin jälkeen yrittää taiteilla itseään yläkertaan toisessa kädessä lisää viiniä ja toisessa täysi ruokalautanen ja tömps. Ketään vanhempaa henkilöä parvelle ei myöskään näistä syistä voisi istuttaa.

Mikäli pidät sellaiset juhlat, joissa ei tarkoituksena ole ihan niin kovaa bilettää kun meidän häissä niin Manilla SYDÄN. Varatkaa ihmiset se!! Koska niin nättiä paikkaa ei helpolla löydä. Ja sijaintikin on vielä tosi bueno.

Hintsan Vintti on Raisiossa sijaitseva vähän uudempi paikka. Navetan ylinen niinkuin modernisoituna vastarempattuna versiona. Tosi ihana myös. Käytännöllinen, kaikki pääsevät istumaan samaan tilaan ja silti jää sopivan kokoinen tanssilattia täytettäväksi. Tykkäsin. Kaikesta. Moderni, mutta tunnelmallinen sellaisella maalaisromanttisella tavalla myöskin. Sopivan matkan päässä Turusta, mutta silti mukava maalaismaisemafiilis.

Hintsan vintti

Juhlia saa Hintsan Vintissä jatkaa kello kolmeen ja omat juomat saapi tuoda paikalle myös. Samoin oman cateringin.

Kolmas paikka, Juhlava, pääsi tilaehdokkaiden listalle yhden vanhan tutun suosituksesta. Käytiin sulhasen kanssa tarkastamassa kyseinen paikka. Tavallinen juhlatila (ulkoa aika hirveä), jota on vähän upgradattu esimerkiksi uudella baaritiskillä ja parilla sohvalla. All in all tyylikäs ja kiva kokonaisuus. Ulkopuolelta tila ei ole kovinkaan kaunis, mutta sisäpuoli yllättää positiivisesti! Sinänsä en valita mistään.

Juhlava

Mutta, tilaan saisi ehkä juuri ja juuri ahdettua sen 100 henkilöä. Silloin ei tosin jäisi kauheasti tilaa tanssilattialle taikka ylipäätään liikkumiselle. Kaikki vieraat saattaisi joutua pönöttämään sitten vaan siitä omalla paikalla.

Juhlat pitää lopettaa yhdeltä. Se on kyllä minulle henkilökohtaisesti aikamoinen nounou. Omat juomat saa tuoda, ja samoin catringin,

Eli, jos järjestät n. 80 hengen juhlat ja suostut lopettamaan yhdeltä, niin suosittelen. Siisti ja tyylikäs paikka, eikä edes hinnalla pilattu. Lisäksi sijainti on oikein kiva.

Mutta siis EN MÄ TIEDÄ (tai mä en TIENNYT) mitä pitäis tehdä. Mistä sitä sit on valmis luopumaan, kun kaikkea ei vaan vissiin voi saada.

Manilla hylättiin melkein heti. Hintsan vintti oli kauan harkinnassa. Juhlavan ois voinut valita mikäli meidän sisäiset bilettäjät olis muuttuneet hillitymmiksi muutamassa kuukaudessa ja mikäli oltais oltu valmiita nipsaisemaan 20 ukkelia vieraslistalta pois. Hmm.

EDIT. Seuraavassa postauksessa juttua siitä paikasta, joka lopulta valikoitu häidemme miljööksi. 

Käykää tsekkaamassa nettisivut.

http://www.manillantehdas.fi/tilat/vanha-viinatehdas/
http://hintsa.fi/
http://www.juhlava.com/

Se (turha ja myöhäinen?!) kosinta..

Noniin,

Ensinnäkin, en ole kertonut tänne kosintatarinaamme, koska kosinta tapahtui vasta muutama päivä sitten!

Me olemme vain sopineet menevämme naimisiin. Samalla sovimme, että jätämme kosinnan yllätykseksi. Jottei oltais ihan niin tylsiä. Niimpä kosintaa on melkein jo puolisen vuotta odoteltu.

Pari viikkoa sitten ajattelin, että se tapahtuu pian. Se on vaan tää vaisto.

Joka tapauksessa, kaikki alkoi siitä, että löysin kaksi vihjettä asunnostamme. Mies oli selkeästi päättänyt tehdä tästä mulle hidasta kidutusta.

Ensimmäisen vihjeen löysin järjestellessäni sohvamme vuodevaatelaatikkoa. Istahdin lattialle ja aloin viikata lakanoita ja muita vähän nätimpiin pinoihin. Siinä aikani järjesteltyäni, satuin vilkaisemaan ylös ja näin divaaniosion (eli sen vuodevaatelaatikon) jousien väliin tungetun kultasepänliikkeen mainoksen.

Katsottuani sitä tarkemmin, tajusin että mies oli ympyröinyt esitteestä juuri sellaisen sormuksen, mitä hän 100% varmasti tietää että EN halua. Ihan vaan ärsyttäkseen ja kiusiakseen ja ties mitä.

No! Samana siivouspäivänä imuroin yhden lipaston takaa. Täytyy myöntää, että en tosiaan ole sieltä hetkeen imuroinut. Ja mikäs sieltä pilkistikään....

Tyhjä kultasepänliikkeen kassi! Pelkäsin pussin nähdessäni että se sormus on tuolla. Joko mies on piilottanut sen tyhmään paikkaan tai sitten tää on maailma tyhmin kosinta. Oikein kiukustuin. Kuitenkin kurkistin pussiin. Ja se tosiaan oli tyhjä.

Mies vain myhäili onnellisena tullessaan kotiin ja minun vaahdotessani vihjeistä. Oli hänestä ilmeisesti tosi mahtavaa. Ja olihan se mustakin sitten loppuen lopuks ihan söpöä.

Varsinainen kosinta tapahtui sitten nyt juhannuksena. Olin esittäny vienon vihjauksen ja toiveen, että paikalla ei olisi ketään muuta. Lisäksi oli kertonut, että en toivo liikaa krumeluureja ja mitään isoa showta. Olin myös tarkkaan kuvaillut millaisen sormuksen haluaisin. JUU OON VAATIVA ja muutenkin päällepäsmäri.

Joka tapauksessa, vietettiin juhannus meidän söpöllä sukutilalla. Juhannusyönä keskiyön aikoihin päätimme mennä vanhan navetan ylisille "seikkailemaan" ja tutkimaan kaikkia vanhoja aarteita.

Mies oli piilottanut sormuksen vanhan näköiseen arkkuun. Sitten se kaivoi sen jostain sieltä rojun keskeltä muka silleen "oho kato mitä mä löysin"- tyylillä. Siinä kohtaa aloin jo vähän aavistella et nyt tapahtuu jotakin.

Sitten se vaan pamautti ittensä polvillee ja oli että tuutko mun vaimoksi. Mä sanoin että juu tulen, mutta voidaanko nyt mennä nukkumaan.

Mulla oli lighttisiideristä pahaolo ja lisäks olin ärtyny miehelle, kun se oli saunonu niin kauan ja siks en saanut ruokaa ja oli nälkä. Tiedän, traagista.

Ylipäätään jostain muusta yhtä tyhmästä kiukkuilin. En yhtään ollut millään romanttisella juhannusyötuulella.

MUTTA eipä se mitään. Sain halia ihanaa miestäni koko yön hymy huulilla kummiskin.

Blogihiljaisuutta ja opiskelua

OHO!

Yllättäen iskikin melkein kolmen kuukauden hiljaisuus.

Rehellisyyden nimissä, häät eivät ole kovasti olleet mielessä.

Olen kirjoittanut opinnäytetyön valmiiksi ja viime viikon maanantaina valmistuin, OU JEA!

Olen tässä käynyt pientä häämasennusta läpi. Haluan edelleen naimisiin, totta kai, mutta jotenkin kun opiskelutkin oli ohi niin nopeasti ja muutenkin masentaa kun pitää olla aikuinen..... niin tuli sellainen olo että pitääkö tääkin asia sitten hoitaa nopeasti pois alta?!! Kaikki hyvä päättyy aikanaan, vai milleen se masentava sanonta menee. Paitti tietty siis rakkaus.

Tällä hetkellä ajattelen, että haluaisin vaa ikuisesti häähumustella ja suunnitella. Toisaalta, haluaisin vaan jo päästä ihanan mieheni vaimoksi. Vaikka heti.

JOKA TAPAUKSESSA. Täällä kirjottaa valmis sosionomi, jolla on valmistumisjahääjakevätmasennusta ilmassa.

Lupaan taas tänne päivitellä joitakin ajatuksia kun kerkeän.

The ukulele

Mullapas onkin uusi projekti!

Ihana mieheni osti minulle UKULELEN. Huom, ehkä kerran mainitsin että ukulele olis hauska, ja toinen otti sen niin vakavasti että kävi mulle sellaisen hankkimassa.

Joka tapauksessa. MÄ AION NYT OPETELLA SOITTAMAAN SITÄ NIIN HYVIN, että häissä raikaa mun ikioma ukulele-esitykseni!

Valitsen jonkun meille tärkeän biisin ja soitan mun pikku ukuleleä ja laulan.

Saa nähdä tuleeko koskaan onnistumaan. Aikoinani soitin kitaraa, mutta kiinnostus lopahti. Ehkä nyt tämä mun uusi söpö ukulele saa mut taas innostumaan. Tänään jo soitellut kaksi tuntia, että ei ainakan innostusta puutu.

En koe olevani mitenkään erityisen musikaalinen. Laulan kyllä nätisti ja rytmitajukin on ihan ookoo. Mutta mitäpä tuosta. Kuulemma mua ainakin kestää kuunnella.

Eilen soittelin semmoset kolme tuntia. 

Ei mulla tosiaan yhtään kouluhommia olis tehtävänä eeei.

Oisitko mun kaaso?

On se kaasojen valintaa vaikeaa. Tai en tiedä onko muille ollut. Minulle osittain oli.

Tällä hetkellä minulla on kolme kaasoa sekä yksi spesiaali tapaus eli Man of Honour. Kyseinen miespuolinen ystävä sai erillisen nimityksen, Kaaso ei oikein sopinut tässä tapauksessa. Lisäksi olen melko varma siitä, että me naiset se varsinainen kaasoilu hoidetaan. Halusin kuitenkin myös tämän ystävän mukaan, omalla tavallaan. Yllättävän paljon ollaan hänenkin kanssaan häitä jo puitu! Ties mikä masterkaaso sieltä vielä kuoriutuu.

Yksi kaasoistani on rakas pikkusiskoni. Hänelle en ole vielä kehitellyt mitään lahjaa, joten siitä lisää myöhemmin.

 Ensin ajattelin, että ei siskoa kaasoksi valita. Mutta sitten tajusin, että häntä ei vain voi jättää pois. Sisko on ainakin nähnyt kaikki mun suhdesotkut ja muutkin sotkut ja tietää koko matkan käänteet aina tähän asti. Ja vaikka kyseessä onkin pikkusisko, olen usein avautunut hänelle jutuistani. Ja aina saanut fiksuja ja hyödyllisiä mielipiteitä. Lisäksi siskoni on läheinen myös mieheni kanssa. Jostain syystä tämäkin on minulle tärkeää. En halua, että kaikki kaasoni ovat miehelleni vain tuttuja kasvoja ja minun kertoamiani tarinoita. On hienoa, jos kaasoni voivat vilpittömästi iloita meidän yhteisestä onnestä, koska olemme molemmat heille tuttuja ja ehkä jopa vähän tärkeitä.

Toinen kaasoni on opiskelukaverini. Ärtymyksestä rakkauteen on meiän välinen suhde kulkenut. Ensin ei tykätty toisistamme, ja sitten tykättiinkin. Ja nyt tykätään oikeen kunnolla. Mää ainakin. Tärkeä ystävä, joka jaksaa kuunnella. Ainakin varmaan useimmiten hihii. Kiva pieni järjen ääni kun sellaista tarvitaan. Joskus opiskeluluuserointi kaveri. Ollaan matkustettukin yhessä. Vaikka ollaankin melko erilaiset monissa asioissa, niin olen hänetkin saanut sietämään mun kakkavitsejä. Eli pakko olla tosiystävyyttä.

Tälle kaasolle lahjoitin pussukan varustettuna itse askartelemillani kirjaimilla. Sisällä oli Ikean kangastusseilla koristeltu tyynyliina, jonka toisella puolella lukee Fannyn kaaso ja toisella puolella Rosbe on paras. Tyynyliinan hankin kahdella eurolla Tokmannilta. Lisäksi samaan pakettiin ostin valmiin Watermelonmargarita pullon, johon käärin pinkkilahjanarua ja pujotin söpön tikkarin. Mukana oli tietysti myös kirje, jossa pyysin häntä kaasokseni.

Kolmas kaasoni on piiitkäaikainen ystäväni. Ensimmäiset nuoruussekoilut ja draamat ja kaikki on yhdessä eletty. Kuitenkin, pikkuisina draamakuningattarina molemmat, katkaistiin välit 19-vuotiaina. Ehkä tyhmästä syystä, mutta siihen tilanne vaan ajautui. Nyt monen vuoden jälkeen ollaan taas ystäviä. Molemmilla on takana elettyä elämää ja ehkä vähän semmosta rauhottumista, vaikka osittain ihan samat tyypit ollaan vieläkin.Ei me näköjään vaan voida ikuisesti olla erossa toisistamme. Vaikka välillä edelleen tulee kinaa, en halua kuvitella järjestäväni häitä ilman tätä ihmistä. Toivottavasti ei revitä silmiä toistemme (tai omista) päistä ennen kun hääpäivä on päästy kunnialla loppuun.

Tälle kaasolle askartelin kaasopaketin. Päällystin tyhjän joulusuklaarasian lahjapaperilla. Sisälle laitoin jääkahvipussukan, kosteuspyyhkeitä, minttuviinaa, ideavihkosen ja kynän, särkylääkettä, Rennietä, kurkkupastilleja ja korvatulpat. Löysin 50 sentillä Glitteristä BFF pannan (vai mikä lieneekään), jonka myös tungin pakettiin mukaan. Kirjoitin kaikkiin tavaroihin pienet viestilaput siitä, mihin tarkoitukseen niitä voi kaasoilun aikana käyttää. Myös tässä paketissa oli mukana kirje, jossa pyysin ystävääni kaasokseni. Ja muutenkin avauduin siitä kuinka tärkeä hän on minulle.

Ai niin, tämä kyseinen nainen on myös nähnyt suuuren vaivan tutustuakseni mieheeni, joka ei tosiaan ole mikään maailman helpoin tutustuttava. Super iso kiitos siitä. Ja ylipäätään kaikesta tuesta hänelle!

Ja sitten Man of Honour. Jee mun friikkikamu. Saatetaan olla olematta niin kauheesti tekemisissä, mut ei se friikkeys ja sen yhdistävyys mihinkää katoa. Mahtava mies ja tärkeä ihminen. Tietää musta paljon. Uskon että iloitsee aidosti puolestani ja haluaa auttaa kaikessa mahdollisessa. Voiko muuta toivoa. Enpäs usko!

Hänelle askartelin pienen palapelin. Palapelin ostin Tigerista 2 eurolla. Lisäksi purnukassa oli muumiteetä ja suklaata. Sekä pieni kirjelappunen, jonka sai lukea vasta palapelin arvoituksen ratkeamisen jälkeen.

Budjetista

Ollaan jo säästetty häihin. Aika paljonkin. Oikeastaan koko tähän mennessä lasketun budjetin verran, eli 10 000€. Tavoitteena on kuitenkin alittaa tämä summa ainakin 2000 eurolla. Huonolta näyttää tässä vaiheessa :)

Tämä suhteellisen iso budjetti saattaa kuulostaa siltä, että pidetään tosi ylenpalttiset häät. Tosiasiassa toi melkeen koko raha menee pelkästään ihmisten syöttämiseen ja juottamiseen, sormukseen, kampaukseen ja meikkiin ja pukuihin. Joo. Kaikki on niiin kallista sillä ihanalla Hää-etuliitteellä.

kuva

Olen käyttänyt häät.fi - bujettityökalua, mikä mielestäni pienten muokkauksien jälkeen oli oikein kätevä. Erilaisia budjettilistoja löytyy tosi helposti ihan vaan googlettamalla. Tähän häät.fi budjettilistaan saat oman linkin ja sitä voi muokkailla mielensä mukaan. Ja myös tulostaa.

Budjetti tällä hetkellä näyttää suurinpiirtein seuraavaa:

Sormukset ja asut

Laukku  0 €

Korut 50 € 

Sukkanauha 15 € 

Alusvaatteet 50 € 

Hääkengät 0 € 

Huntu / tiara / hiuskoriste 0 € 

Hääpuku (ja alushame) 400 € 

Sukkahousut tai sukat 0 € 

Päällysvaatteet (talvella) 100 € 

Sulhasen asusteet 400 € 

Kaason ja bestmanin asut 150€/nuppi (saa valita käyttääkö pukuun/kampaukseen/meikkiin)

Vihkisormukset 1000 € 

Sulhasen puku 1000 € 

Välisumma 2615 €

 

Kauneudenhoito

Manikyyri / pedikyyri 30 € 

Parranajo 0 € ?

Kampaamo 150 € 

Häämeikki 70 € 

Kosmetologi 0 € 

Välisumma 250 €

 

Häävastaanotto

Pöydät ja tuolit 0 € 

Henkilökunta 0 € ?

Servietit 0 € ?

Pöytäliinat 0 € ?

Astiavuokrat 0 €?

Juomat 1500 € 

Kakku 0 € ?

Ruoka 4000 € 

Siivous 0 € ?

Tilavuokra / teltan vuokraus 1500 € 

Välisumma7000 €

 

Kukat

Hääauton kukat 0 € (ei tule)

Häävastaanoton kukat 100 € (morsiusharsoa/askarrellaan itse)

Vihkipaikan kukat 0 € (ei tule)

Heittokimppu 20 € 

Vieheet ja morsiuslasten kukat 30 € 

Morsiuskimppu 70 € 

Välisumma 220 €

 

Somistus

Kynttilät 100 € 

Pöytäsomisteet 100 € 

Valaistus 200 € 0 €

Hääauton koristelu 0 € (ei tule)

Ajo-opasteet 30 € 

Hääriisipussit tai saippuakuplat 50 € (torvet ym.)

Hääkakun koriste 20 € 

Välisumma 500 €

 

Ohjelma

Tarvikkeet 0 € ?

Äänentoisto 0 € ?

DJ 0 € ?

Orkesteri 0 € ?

 

Välisumma 0 €

 

Paperitavara

Paikkakortit 50 € 

Hääohjelmakortit 100 € 

Kirjekuoret, postimerkit ja sinetit 100 € 

Kutsukortit 100 € 

Save the Date -kortit 0 € ?

Vieraskirja 40 € 

Kiitoskortit 40 € 

Menukortit 0 € ?

Välisumma 430 €

 

Kuljetukset

Hääauto 0 € ?

Pysäköinti 0 €?

Taksit 80 €?

Linja-auto 0 € ?

 

Välisumma 80 €

 

Lahjat

Vieraslahjat tai hääkonvehdit 0 € (herrkubuffet)

Kiitoslahjat (bestman, kaaso, avustajat) 0 € ?

Välisumma 0 €

 

Muita kuluja

Polttarit 0 € (muut maksaa hihhi)

Tanssikurssi 0 € (jee)

Vihkitoimitus 0 € 

Välisumma 0 €

 

Kuherruskuukausi

Hääyö 0 €

Häämatka(t) 0 € 0 €

Välisumma0 €0 €

EN TIÄ NOISTA VIELÄ YHTÄÄN 

Yhteensä summa on jotain 10 100 €. Tai sinnepäin :) 

kuva

Noniin, nyt seuraa liuta juttuja missä ja miten aion säästää

En osta laukkua. Mihin tarvitsen sitä. En halua että mulla edes on puhelin käden ulottuvilla. Jonkun huulipunani tungen kaason laukkuun. Eli 0 € maksaa se lysti.

Korut 50€. Korkeintaan. Ostan jostain glitteristä jotakin. Tai lainaan äidiltä tai kavereilta. Ei sillä niin väliä, haluan kuitenkin jotain yksinkertaista. 

Hääkengät on jo! Ostin vanhojen tansseihin (ihan saakelin kalliit) kengät hääpukuliikkeestä. Ne on vaan sellaiset valkoiset, joten käy ihan hyvin. Ja ne on siis niin saakelin hyvät jalassa. Ja niissä on sopivasti korkoa (säälittävät 5 cm), etten ole pidempi kuin sulhoni. Tämä sinänsä kyllä harmittaa, koska tykkään tosi korkeista koroista.

Huntua/tiaraa/hiuskoristetta en varmaan ota. Jos otan, niin väkerrän sen itse. Taikka lainaan. Taikka hankin käytettynä. Ei ole niin olennainen asia minulle morsiamena. 

Häämekko. 400€/500€. Ostan käytettynä taikka jostain superalennuksesta. Siihen ainakin pyrin kaikin keinoin. Saa nähdä onnistuuko!

Kaveri tekee mulle manikyyrin ja pedikyyrin. Joko maksan joku 30€, tai sitten tekee vaan häälahjana. Jee!

Kukkia ei oikeastaan tule. Muutakuin hääkimppu ja heittokimppu. Ja sitten ehkä morsiusharsoa. Loput "kukat" askarrellaan itse vanhoista kirjoista! 

Hääautoa ei myöskään (ainakaan toivottavasti) tule. Ja sitä ei koristella. Kunhan sillä voidaan hurauttaa kirkolta juhlapaikalla se riittää!

Somisteista ja paperitavarasta on tässä vaiheessa vaikea sanoa kuinka paljon niihin tulee uppoamaan rahaa. Pyritään pääsemään halvalla. Askarrellaan kaikki oikeastaan itse. Ja lähinnä koristellaan kynttilöillä ja valoköynnöksillä (joita meillä onneksi on jo kasapäin). Ehkä tilaillaan ebaystä jotain halpaa ja kivaa. 

Kutsujen kanssa pyritään pääsemään myös halvalla. Mies tekee ne tietokoneella (jollain ohjelmalla, josta en ymmärrä mitään), jonka jälkeen tulostutetaan ne jossain liikkeessä. Joka ei toivottavasti tule kauhean kalliiksi. Ei varmaan hirveästi kortteja askarrella. Pitäydytään tosi simppelissä mallissa. Lisäksi annetaan kutsut käteen kaikille Turun seudulla asuville taikka käydään vaivihkaa pudottamassa postiluukusta.

kuva

Kysymysmerkkikohdat ??????????

En tiedä missä vietetään häitämme. En tiedä mitä tilavuokraan kuuluu. En tiedä pitopalvelusta enkä heidän hinnoistaan. Siksi on menty tommoisella suurpiirteisellä arviolla. Olen ymmärtänyt että pitopalveluiden hinnat liikkuvat siinä 25-50€/hlö halvimmillaan. Ja halvimpaan vaihtoehtoo tietysti tullaan kaikin keinoin pyrkimään. Vieraita tulossa n. 120.

Kuljetuksista en siis vielä myöskään tiedä. Enkä siitä otetaanko Dj vai bändi vai mitä hähä?

Budjetointi on VAIKEAA, mutta mä oon sitä tehdessä sekoittanut vähän kahta erilaista linjaa. Osat kohdista olen lyönyt alakanttiin ja osan myös yläkanttiin. Ehkä kannattaisi valita jompikumpi tapa?!! No, tiedentäänpähän ainakin se ETTÄ HÄÄT MAKSAA!

 

Eroottekste?!

Niin. Siis. Mieheni muuttaa Ranskaan. Sanotaan se kaunistelematta. Ei tiedetä kuinka pitkäksi aikaa. Ehkä vuodeksi, ehkä kahdeksi kuukaudeksi.

Muutama henkilö on tietysti ottanut asiakseen kysyä että, no eroottekste?

Tottahan toki eroan miehestäni siksi, että hän toteuttaa haaveitaan. Niin, pitihän meidän naimisiin mennä (mikä anyway olisi elämän mittainen sitoumus), mutta kyllä tää meidät nyt kaataa.

kuva

Ehkä aikaisemmissa parisuhteissani olisinkin voinut erota vastaavasta syystä. Ihme kyllä, en edes itse miettinyt sekunnin sadasosaakaan että "mitähän meidän suhteelle nyt käy". Mietin vain että "mitähän meidän hääjärjestelyille nyt käy? Pitääköhän häitä siirtää?".

Tottakai ymmärrän, että joillekin ihmisille/joissakin suhteissa nämä saattavat olla isojakin kynnyskysymyksiä suhteen jatkumisen kannalta. Itselle ja meille näin ei kuitenkaan ole.

Ollaan muutenkin puhuttu siitä, millainen avioliitto meidän avioliitto tulee olemaan. Jossain vaiheessa ajattelin lähteväni toiseen kaupunkiin opiskelemaan. Joku kysyi "No toimiikse jos te ootte naimisissa". Ainakin olemme puhuneet, että esimerkiksi kihlautuminen tai avioliitto taikka vaan tottumus, ei tule estämään meitä toteuttamasta unelmiamme. Vaikka se ehkä tarkoittaisikin hetkellistä erossa oloa tai jotain muuta ei niin kivaa. Me vaan tuetaan toisiamme ja etitään sit siitä pilvestäkin hopeareunus.

kuva

Se kuinka upeasti tämä ajatus sitten todellisuudessa toimii ei tietenkään ole varmaa. Mutta siihen täysillä pyritään. Varmasti tulemme käymään läpi riitoja ja kriisejä. Ja itkemään ja huutamaan ja potkimaan. Mutta luovuttaminen on niiiiiiiin viimeinen vaihtoehto!

EI ME SIIS EROTA, HÄÄT ON TULOSSA! Ainakin sitten jossain kohtaa :) 

Vähän jälkijunassa vai?

Hei nyt olen järkyttynyt.

Ensinnäkin, liityin facebookissa Häät 2017 ryhmään. Kaikki on tehnyt siellä jo vaikka mitä. Ihmisillä on mekko, juhlapaikka. bändi, kuvaaja, kirkko ja pitopalvelu ja ties mitä.

No minä sitten ajattelin, että nää kaikki menee naimisiin sesonkiaikana. Ei mulla vielä hätää.

Joo.

Laitoin sähköpostia Manillaan, että oiskos lokakuussa 2017 vielä tilaa. Vastaus oli että yksi ainoa lauantaipäivä 28.10.2017.

Siis mä järkytyin. En nyt tajunnut että se noin suosittu paikka olisi. Herranen aika. Siis mitä. Siis ei. Siis onko kaikki paikat jo mennyt sitten vai.

Masennus iski ja häästressi ja kaikki. Ja ajattelin että ihan sama, mä meen naimisiin vaan kaksistaan kirkossa heti kun on vapaa vihkiaika!

Miten tuun kestämään kaiken tän stressin jos pelkästään tällaisesta asiasta räjähdän ja luovutan ja ARGH!

MÄ HALUAN VAAN KIVAT HÄÄT, JOSSAIN KIVASSA PAIKASSA. Onkse liikaa pyydetty.

No, nyt tartun toimeen sitten entistä ripeämmin.Tai yritän ainakin.

Älkää tehkö mun virheitäni. Heihei.

kuva

Miksi naimisiin?

Niin, miksi naimisiin?

Olen pohtinut tätä kysymystä paljonkin. Enimmäkseen siitä syystä, että yllätin itsenikin ajattelemalla avioliittoa. Toisekseen siksi, että häiden aikaan minä ja poikaystäväni olemme olleet yhdessä vasta hieman yli kolme vuotta. Kai se on nopeaa toimintaa. Ja me ollaan niin nuoriakin. Häiden aikaan 24- ja 26-vuotiaat. Vai eikse nyt oo jo ihan aikuinen.

Myönnän, että olen pohtinut perusteluja naimisiinmenollemme. Ehkä kyseenalaistajia varten. Ehkä myös itseäni varten. Ajattelen, että joudun vielä tilanteeseeen, jossa joudun puolustelemaan päätöstämme. Miettiessäni miksi haluan naimisiin, mietin myös että nyt kun mietin tätä niin tarkoittaako se että en ole vielä valmis purjehtimaan avioliiton satamaan. On se monimutkaista elää itsensä kanssa.

Jos kuulisin (itse olematta tässä parisuhteessa missä nyt olen), että toinen samassa tilanteessa (ainakin ulkopuolisten silmin) oleva pariskunta aikoo mennä naimisiin, luultavasti kommentoisin "Ohhoh, aika nopeaa toimintaa. Onkohan ne ajatellut tota ihan loppuun asti?". Siksi rakkaat kyseenalaistajat, I forgive you. Ymmärrän.

Omat vanhempani ovat olleet naimisissa noin 15 vuotta. He menivät naimisiin vasta kolmen lapsen syntymän jälkeen ja salaa maistraatissa. Lähisukuuni kuuluu useita, monta vuotta yhdessä viettäneitä pariskuntia, joista yksikään ei ole mennyt naimisiin. Heillä on myös lapsia ja yhteinen asunto, mutta jostain syystä avioliitto ei ole astunut kuvaan. Ehkä siksi jollain tasolla koen itseni suvun oudoksi linnuksi. Muut ovat jo kolmekymppisiä ja minä se pamautan ensimmäisenä naimisiin 24 vuoden kunnioitettavassa iässä.

Haluan naimisiin, koska se tuntuu hyvältä seuraavalta askeleelta. Haluan omistautua miehelleni ja meidän suhteellemme pelkästään meidän itsemme takia. Kyllä lapsi ja asuntolainakin yhdessä pitää. Mutta mä haluan että ensin ollaan vaan me.

Kai sitä joskus vaan on varma. Epäilyksen hetkinäkin sitä loppuen lopuksi tietää olevansa varma.

Haluan edetä vanhanaikaisen kaavan mukaan. Ensin naimisiin ja sitten vasta lapsia.

Avioliitto on minulle kaunein, kunnioitettavin ja näkyvin sitoumus rakastamaani ihmiseen. Haluan olla niin lähellä ja niin oikeasti, kuin se on lain ja ties minkä edessä mahdollista.

Myönnän myös piiienen pienen pikkuriikkisen uskonnollisuuden (siksi myös haluan kirkkohäät, unohtui viime postauksessa mainita).

Olen päättänyt rakastaa miestäni ja päättänyt luvata olla hänen oma (ihana) naisensa aaaina.

Ja nyt, ennen kuin kukaan väittää vastaan. Miksei avoliitossa olisi mahdollista toteuttaa näitä mainitsemiani juttuja. On varmastikin. Mutta ME haluamme toimia näin.

Niiiiiin, mieheltä kun olen asiaa kysynyt niin: Rakastan sua, olen onnellinen sun kanssa, haluan jakaa elämäni aina sun kanssa, ja nii mäki oon jo kohta nii vanha että syytäkin mennä naimisiin. Tai siis miksä tota edes kysyt? Tottakai me nyt mennää ja tarviiko siihen muuta perusteluja, kun että meillä on ihan loistava parisuhde ja rakkaus.

Mitä sitten haluan meidän häiltä?

1.

No, ensinnäkin haluan paljon ruokaa ja paljon juomaa. Suoraan sanottuna haluan kunnon bileet. Ei kaikkien tarvitse mitään kännejä vetää, enkä tietenkään edes halua mitään känniörveltäjiä  omiin häihini. Mutta haluan että juoma virtaa ja pöydät notkuvat!

2.

Toiseksi, en halua lapsia häihimme. Perusteluna numero yksi on juuri tuo yllämainittu seikka. Haluan bileet. Pikkulapset eivät sovi bileisiin. Toisaalta esimerkiksi aion kutsua kaksi häiden aikaan 16-vuotiasta pikkuserkkuani. He eivät luultavasti tule ottamaan alkoholia, tai minä en sitä heille ainakaan tarjoile, jos oma äiti antaa maistaa skumppaa, niin sekään ei sitten ole minun asiani. Mutta 17-vuotias jaksaa jo valvoa myöhään ja ymmärtää kun aikuiset bilettää. Pientä lasta saattaa kova meteli ja meininki pelottaa. En myöskään halua, että muutamat läheisimmistä ystävistäni joilla on lapsia, lähtisivät kotiin kello kymmenen koska lapset pitää nukuttaa. Not nice.

Haluan että kaikilla on kivaa meidän häissä. En jaksa panostaa lapsille tarjottavaan ohjelmaan. Heillä ei luultavasti olisi kovin kivaa. Äidillä ja isillä ei välttämättä olisi niin kivaa, kun pitäisi vahtia omaa lasta kun muut pitää hauskaa. Itsekästä joo, sanovat jotkut. Mutta toisaalta myös ajattelevaista. Ainakin omasta mielestä. Eli onko se sittenkin itsekästä. Lisäksi, uskon että äitinäkin ottaisin vaan ne omat lapset mukaan. Ja lähettäisin alkuillasta kotiin lastenhoitajan kanssa.

3.

Haluan syksy/talvihäät. Haluan että ulkona on pimeää, ja sisällä on lämmintä ja valoisaa. Haluan koristella erilaisten valojuttujen avulla. Haluan kaakaobaarin. Haluan tunnelmaa.

Tähän päättyykin sitten ne varmaksi päätetyt asiat.

4?

Vieraita haluaisin että olisi alle 100. No tällä hetkellä niitä on listassa 120. En osaa karsia. Eikä mies osaa karsia. Kai me sitten vaan kutsutaan kaikki. Mutta sekin maksaa. Toisaalta onko sitten tylsää jos kutsuu vaan puolet niistä vieraista. Onko 60 henkeä liian vähän? No ei kai, mutta kenet sieltä sitten yli rastittaa. Ja lisättäköön vielä, että tähän 120 henkilön listaankin on päästy rutkasti karsimalla.

5?

Haluan rustiikkia, pitsiä ja valkoista.Toisaalta haluaisin hopeaa, valkoista ja harmaata. EN TIEDÄ. Siis muutan mieltäni viikon välein ja siksi en olekaan vielä mitään oikeastaan hankkinut. Apua. Miten tästä selviää menettämättä järkeään. Taikka miten muut selviävät menettämättä omaa järkeään minun sekoiluni vuoksi. Toisaalta ripaus mintunvihreääkin ois kiva...

6?

Haluanko livebändin? Vai DJ:n? No mistä sen hyvän livebändin löytää. Olen tonkinut internetin maailmaa, kysellyt muilta ja kuullut bändejä itse esimerkiksi häämessuilla. Mistään en tykkää tarpeeksi. En halua että bändissä on naislaulaja. En tiedä miksi, en vain halua. Mieslaulajat ei taas pysy tarpeeksi kivasti nuotissa. Soittaako ne nyt sit oikeesti meille sopivaa musiikkia. Ja se maksaakin niin paljon???!!! Onko DJ sitten taas ihan tyhmä vaihtoehto, eikö saman homman vois sitten hoitaa iha Spotifyllakin itse. Joo. Tervetuloa mun päähän  <3

Ai niin, tuleva aviomies on sentään päätetty!

P.s kirjoitan koko ajan HALUANKO, siis haluanko minä. Ompa taas itsekästä. Toisaalta epäilen, että ei toi toinen puolisko niin kauheasti välitä. Kaikki mun ideat on hyviä hänelle. Vaikutan myös tosi vaativalta ja jotenkin kylmältä ihmiseltä. Minä haluan sitä ja tätä ja lapsiakaan ei saa tulla häihin, hyi! No, kai joskus saa olla vähän bridezilla.

Me + miksi tää blogi on olemassa

Koko pienen aikuiselämäni aikana minulla on ennen nykyistä parisuhdetta ollut kolme poikaystävää (saaks tällasta edes kertoa hääblogissa). En kuitenkaan kenenkään kohdalla pitänyt naimisiinmenoa realistisena ajatuksena. Jaksoin katsoa korkeintaan seuraavaan päivään, ja miettiä että mahdetaanko silloin olla vielä yhdessä. Olin  aina kyseenalaistamassa, ja ehkä syystäkin. Eihän kukaan noista ihmisistä ole enää mun elämässä.

Joka tapauksessa, nyt täällä kirjoittaa jo (herranen aika) ensivuonna naimisiin menevä itsekin omasta romanttisuudestaan yllättynyt nuori nainen. Vai oonko mä vielä tyttö. No joka tapauksessa, naimisiin ollaan menossa YAY!

Alkuun heti tunnustuksena, en tiennyt häistä oikeastaan mitään, ennenkuin noin puoli vuotta sitten eksyin hääblogien maailmaan. Olen ollut itse elämäni aikana neljissä häissä. Ensimmäisten aikaan olin 6-vuotias, toiset olivat erikoistakin erikoisemmat, kolmannet hyvin uskonnolliset ja neljännet viime vuonna tanssitut semmoset perushäät.

Kaiken tän tulevan työmäärään kauhistuttamana päätin nyt aloittaa itse kirjoittamaan blogia. Ehkä tää auttaa mua myös jäsentelemään asioita ja mahd. pysymään aikataulussa. Se jää nähtäväksi.

Ainakun avaan uuden blogin, syöksyn ensimmäisenä lukemaan sinne mahdollisesti sisällytetyn tarinan morsiamen ja sulhon kohtaamisesta  ja ah, niin kauniista yhteisestä taipaleesta. Eniten olen tykännyt lukea semmosia tekstejä, joissa rehellisesti tunnustetaan, ettei kaikki aina niin ihanaa ole. Juuri tässä toissa päivänä kyynelehdin kun luin erään toisen bloggaajan kirjoittamia sanoja siitä, miten joskus on okei epäillä, ja päivän päätteeksi tajuta, että ei, ei maailmassa oo muita varteenotettavia vaihtoehtoja kuin just tän ihmisen kanssa oleminen. I FEEL YOU bro. Samanlaisia fiiliksiä. Arkistarakkautta ja muuta ihanaa. Ei vaihtais mihinkää.

Itse tapasin mieheni yhteisten kavereiden kautta. Ensimmäistä kertaa varsinaisesti kommunikoimme baarissa. Niinkin sulavasti, että yhteinen ystävämme töni tulevaa miestäni suurieleisesti minua kohti ja kuiskasi "Ota toi, se on tosi kiva muija". Muina miehinä sitten sieltä tultiin käsi ojossa, ihan kuin tosiaan en olisi tota "kuiskintaa" siitä noin puolen metrin etäisyydeltä kuullut. Käteltiin, ja sanottiin moi. Sitten sainkin koko illaksi kivan pikku takiaisen. Olin jo aivan hermoraunio, kun toinen kulki koko illan perässä, edelleen se käsi ojossa, ei vaan enää pelkkää kättelemistä varten. Ja ärähdinkin jo pariin otteeseen, että nyt stna pois siitä!!!!

Kyllähän se lähti, mutta vei kuitenkin puhelinnumeroni mennessään. Tyhmä minä kun senkin annoin, silloin ajattelin. MUTTA niin se maailma yllättää. Matka tulevaksi aviomieheksi siitä ärsyttävästä känniääliöstä alkoi. Ehkä tästä opitaan, ettei pitäisi aina olla niin bitch, niinkun mä yleensä tykkään olla. Ja joskus antaa niille pölöpäillekin mahdollisuus.

Ystävystyttiin ja ihastuttiin ja niin. Minä kovasti taistelin vastaan. Se on noin hiljanen ja mä niin äänekäs. Ja (suokaa anteeksi seuraava kommentti) se on amis ja mä sentään opiskelen hei ammattikorkeakoulussa, ai että kun olen parempi ihminen. Ei siitä mitään tule, ollaan vaan kavereita. Kun mies sitten ekaa kertaa tunnusti tunteensa, niin mä oikeastaan tyrmäsin koko jutun. Ja seuraavan päivänä kipitin kiltisti takaisin, että kyllä mäkin susta tykkään. Pakko oli se itsellekin myöntää. Siinä kohtaa elämää halusin vaan olla niin vahva, itsenäinen nainen.

Ja nyt, me mennään naimisiin. Enkä aiemmin ees halunnut naimisiin. En halunnut olla oikeestaan kenenkään kanssa. Tai ehkä sitten kun olen luonut kunnon uran ja olen rikas. Mut niin se mieli muuttuu, kun löytyy oikea ihminen sitä muuttamaan. Tässä sitä ollaan, yllättäen morsian. Oho.